|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
Ensimmäisen osteopatiakoulun (2-v. erikoiskoulutus lääkäreille) Still perusti 1892 Kirksvilleen (Missourissa, USA) ja se toimii edelleen (nyt 6-v. pituinen). Osteopatia on menetelmä, jolla kehoa säädetään ja siten autetaan sitä itse korjaamaan häiriötilansa. HÄIRIÖIDEN TUTKIMINEN, JAOTTELU, ANALYYSIN TEKO JA HOITO Osteopatiassa selkä- ym.vaivat jaetaan kahteen eri ryhmään: akuutteihin ja kroonisiin. Akuutit syntyvät useimmiten jonkun tapaturman tai muun äkillisen liikkeen seurauksena. Krooniset häiriöt voivat johtua tapaturmasta, ryhtiviasta tai sisäelinten toiminnan häiriytymisestä. Osteopaatti selvittää havaintojen, haastattelun, testien ja palpoinnin avulla ongelman syntymekanismin. Hoito keskittyy mahdollisimman pehmeästi elvyttämään kehon omia parantavia voimia korjaamaan ongelmaa ja tasapainottamalla elintoimintoja hermoston kautta myös lisäämään vastustuskykyä eri rasitteita vastaan. Akuuteissa ongelmissa osteopaatti elvyttää häiriöalueen veren-, lymfan ja kudosnesteiden kiertoa ja lisää kudosten joustavuutta. Näin turvotus laskee, verenkierto elpyy ja aineenvaihdunta paranee. Nämä ovat edellytyksiä jotta korjaantuminen voi tapahtua aineenvaihdunnan vilkastumisen ja puhdistusprosessien aktivoitumisen kautta. Tarvittaessa häiriöalueen kudoksia ja niveliä myös liikutetaan pehmein liikkein eli mobilisoidaan (nivelten/kudosten liikuttelua ääriasennosta toiseen) ja artikuloidaan (nivelten rytmisiä pyörittelyjä) ja oskilloidaan (aaltoliikettä) normaalin liikkuvuuden palauttamiseksi. Myöskin manipulaatiota (nopea, iskumainen kohdennettu täsmäliike) voidaan käyttää jos se on tarpeen. Kroonisia häiriöitä hoidetaan eri tavoin. Tällaisia ovat mm. jo aiemmin hoidettu, mutta uusiutunut ongelma, samoin kipu joka on voinut häipyä aluksi itsestään, mutta onkin palannut myöhemmin uudelleen. Krooninen selkävika voi myös osteopatian näkemyksen mukaan johtua sisäelinten toiminnallisista häiriöistä tai ryhtiviasta. Kroonisia vaivoja hoitaessaan osteopaatti tutkii ja analysoi koko kehon toimintaa ja häiriöitä. Hän tutkii erilaisin pehmein liikkein missä esiintyy jäykkyyttä ja jännityksiä tai vastaavasti liiallista löysyyttä. Tekniikkaa jatketaan pehmein liikkein kunnes jännitys alkaa päästää. Näin hoitamalla tasapainoittuu koko keho. Lihakset ja nivelsiteet tulevat joustaviksi, pehmeiksi ja vahvoiksi. Verenkierto paranee ja hermoviestintä selkäytimeen normalisoituu. Kun keho alkaa saavuttaa parempaa tasapainoa, se alkaa yhä paremmin korjata itse vaivojen syitä ja oireilut vähenevät tai loppuvat. Hyvän tilanteen pysyvyys lisääntyy ja säätötoiminnot elpyvät paremmalle tasolle jolloin itsekorjautuvuus toimii paremmin. Oikein toteutettuna ja sovellettuna osteopatian avulla voidaan helpottaa esim. selkä-niska-raajaongelmien ym. tuki- ja liikunta-elinvaivojen lisäksi (hermoviestinnän välityksellä) mitä erilaisimpia sisäelinvaivoja ja ruoansulatushäiriöitä. Tällöin autonomisen (eli tahdosta riippumattoman) hermoston toimintoja tasapainottamalla (sympaattinen/parasympaattinen) ja ääreishermoihin kohdistuvia paineita vapauttaen saadaan aikaan itsesäätelyn elpyminen ja korjauksen aktivoituminen. Myös riittävillä itsevenytyksillä ja kehon hyvillä asennoilla paikoillaan ollessamme ja työtä tehdessämme (työergonomia) on suuri hoitotulosten kestävyyttä lisäävä vaikutus. Niiden puute ja huono toteutus vähentää tulosten pysyvyysaikaa. Samoin liiallinen stressin määrä, huono ravitsemus ja vedon saanti keholle huonontavat hoitotulosten pysyvyyttä. OSTEOPATIAN VAIKUTUSPERIAATTEITA Osteopatiassa käytetään hyväksi luonnonlakien suomia mahdollisuuksia säätää ja korjata kehon biomekaniikkaa ja fysiologisia toimintoja, jolloin kehon omat parantavat mekanismit aktivoituvat ja tasapainoon pyrkimys (homeostaasi) voimistuu ja mahdollistuu maksimaalisesti. Kun esteet poistetaan tehokkaasti luonnollisen paranemisen tieltä, pääsee toteutumaan parhaiten kehon itseohjautuvuus parempaan hyvinvointiin ja elpymiseen eri toimintojen tasolla ja välillä. Optimaalinen tulos saavutetaan soveltamalla laajoja tietoja/taitoja tilanteen ja henkilön mukaan yksilöllisesti ja tarpeen mukaisesti, jolloin tavoitteena on eheä, toimiva psykofyysinen kokonaisuus. HOITOTULOSTEN PYSYVYYS JA ENNALTAEHKÄISY Kun tilanne on normalisoitunut ja asiakas kunnossa, hänellä on parempi vireys ja voimavarat kohdata suurempiakin haasteita, fyysisiä/henkisiä rasituksia sekä vaikeuksia tiellänsä ja myös palautua niistä huomattavasti aiempaa helpommin sekä täydellisemmin. Kuitenkin on muistettava että jos entisiä elämäntottumuksia ja kehon käyttötapoja (niitä jotka ajoivat aiemmin ongelmiin)jatketaan luonnonvastaisesti edelleen ja rasitetaan kehoa/mieltä liikaa tai liian vähän, niin ajan oloon luonto ohjaa tilanteen jälleen asteittain kohti hankaluuksia osoittaakseen ihmiselle että kaikki ei ole hallinnassa. Toki ihnmisluonteelle, ympäristötekijöille ja geeniperimällekin on ominaista epätäydellisyys ja virheet jotka altistavat meitä uudelleen vaivoille. Siksi on jopa oletettavaa että ilman säännönmukaista ylläpitohoitoa alkaa tilanne taas ennemmin tai myöhemmin taantua huonommaksi, joten on erittäin suositeltavaa että halutessaan pysyä kunnossa KANNATTAA KÄYDÄ AIKA AJOIN SÄÄNNÖLLISESTI YLLÄPITOHOIDOSSA kunkin olosuhteiden ja itsehoitojen onnistumisen suhteen sopivalla aikajaksolla, jonka voi määritellä vähitellen harventaen hoitoväliä. Hoitotulosten maksimaalisen pysyvyyden kannalta on tärkeää että asiakas ymmärtää itsehoito-ohjeet ja pyrkii noudattamaan niitä parhaansa mukaan. Mitä paremmin sisäistää hyvät neuvot elämäntavoiksi ja toimii säännöllisessä yhteistyössä terapeuttinsa kanssa sen varmemmin pysyy kunnossa. Oikeanlaisen yhteistyön toteutuminen lisää usein ratkaisevasti ja kokonaisvaltaisesti asiakkaan hyvinvointia - elämänlaatu on paljon asennekysymys. Pyritään ongelmien ennaltaehkäisyyn ja siinä asiassa tärkein osuus on se päivittäinen josta vastuu on asiakkaalla itsellään. Itsehuoltotoimenpiteissä passiivinen osuus on ryhti- ja asentotarkkailua eli toteutetaan parempi työergonomia sekä aktiivinen osuus on riittävä liikunta ja venyttely (kestävyys, voima, elastisuus). Tarvitaan lisäksi tarpeeksi lepoa suhteessa rasituksiin ja hyvää ravintoa sekä hyvää mieltä eli stressiä ei saa olla liikaa. KOULUKUNTIEN EROJA Osteopaateilla on eri koulukuntia, jotka poikkeavat toisistaan eri lähestymisnäkökulmien ja filosofian osalta sekä monilta hoitotekniikoiltaan. Ortopediset osteopaatit keskittyvät enemmän mekaanisiin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin kuten niska-, selkä- ja raajojen ongelmiin ja eri nivelvaivoihin ja tekevät enemmän suoraan nivelhäiriöön kohdistuvaa manipulaatiota eli iskutekniikkaa ("niksautusta"), jota pehmytkudoskäsittelyjen pohjustamana pidetään usein ensisijaisena. Ortopedisessa osteopatiassa ongelmien tutkimisen ja hoidon lähestymisnäkökulma on se että rakenne ohjaa toimintaa. Klassiset osteopaatit seuraavat tarkemmin alkuperäistä näkemystä osteopaattisesta kokonaisvaltaisesta lähestymisestä, jossa lähestymisnäkökulma on se että ensisijaisesti toiminta ohjaa rakennetta. Klassisessa osteopatiassa keho nähdään kokonaisuutena, jossa primäärinen ongelma kehon yhdessä paikassa häiritsee ajan oloon koko kehoa. Tällöin alkaa usein ilmetä erilaisia sekundäärisiä ja kompensatorisia oireita ja vaivoja. Itse oire ei ole sairaus, vaan ainoastaan viesti siitä, että jokin on vialla ja että keho yrittää korjata häiriötä. Nähdään että oireen syyn poistaminen tasapainottamalla hermoston toimintaa ja näin korjaamalla toimintahäiriöt poistetaan automaattisesti myös itse oire. Molemmat lähestymisnäkökulmat ovat oikeita ja toimivia riippuen vaivojen syntytavasta ja siitä kuinka hyvin hoitoa osataan soveltaa yksilöllisesti juuri kulloiseenkin tilanteeseen. PARAS "TYÖKALUPAKKI" eli LAAJIMMAT HOITOKEINOT mitä erilaisimpiin kehon ja mielen vaivoihin, ongelmiin, rakenteellisiin ja toiminnallisiin (akuutteihin / kroonisiin) häiriöihin on luonnollisesti heillä joilla on nimike: KOULUTETTU OSTEOPAATTI ja lisäksi ovat hankkineet sekä klassisen että ortopedisen osteopatian diplomikoulutukset. Suomessa heitä on 17. HUOM! Neljävuotisen (ammattikasvatushallituksen hyväksymän)yhtäjaksoisen koulutuksen saaneet voidaan hyväksyä TEO:n (Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) rekisteröimiksi ja VAIN he saavat käyttää nimikettä KOULUTETTU osteopaatti. *************************************************************************************** Omatessani kyseiset em. koulutukset ja lisäksi täydennyksenä paljon erikoiskoulutuksia kehitin kokemuksen myötä kombinaation jonka lanseerasin 12/2000 ja nimesin: MODERNI OSTEOPATIAHIERONTA (MOH) josta voitte nähdä artikkelin lehdessä: "Luontaisterveys" nro 7/2000 - julkaistu joulukuussa -00 eli vuoden viim. lehti, sivut 46-48. - Julkaisija Karprint Ky, toimituksen puh. 09-413 97300, tilaukset puh. 09-413 97 333 - pitäisi löytyä hyvinvarustetuista lehti- ja R-kioskeista, kirjakaupoista, kirjastoista, ehkä joistain luontaistuotekaupoistakin. - LÖYTYY SIVULINKISTÄ näiltä kotisivuilta: "Lehti LT 7/00" Kattava artikkeli osteopatiasta oli lehdessä: "Voi Hyvin" 3/1992 - löytyy kirjastoista. ~ * ~ * ~ T E R V E T U L O A ~ * ~ * ~ Luottamuksella palveluksessanne Koulutettu osteopaatti *** ARI KARVINEN *** D.O., M.I.C.O., Kh **************************************************************************************** **************************************************************************************** |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|